Suomi pohtii järkyttyneenä, miten 12-vuotias voi ampua ikäisiään. Kaikki osapuolet ovat kärsimyskoulussa. Tapahtunutta on syytä selvitellä myös yhteiskunnan muuttunut arvomaailma huomioiden. Rakastavan Jumalan ulkoistaminen koululaitoksesta on syytä pitää myös esillä. Murheellisen tapahtuman taustat ovat moninaiset, mutta
perussyy lienee ainakin kristikansalle selvä.
Teiltäkin ,on kysytty, miksi Jumala sallii tällaista? Ihmettelen, ettei raamatun perusasioita huomioida kannanotoissa. Jumalalla on vastavoimansa, saatanallinen todellisuus .Olisiko aika ottaa vakavasti. mitä Paavali kirjoittaa Ef 6: 10-12.Todellinen sotavarustusohjeistus seuraa. Se on myös modernina aikanamme ulottuvillamme. Uskonnollisuus tarjoaa tinasotilaiden voimaa. Jumalan antama usko mahdollistaa lujuutta ja voimaa myös hengellisessä kentässä. Kristikansa on kutsuttu pääksi eikä hännäksi yhteiskunnassamme. Ei omin voimin, vaan Herran Sebaotin hengessä ( Sak 4:6).
Kirkko on hajottamassa itse itsenä. Se on hengellisessä mielessä välttämätöntä, kun Jeesus ja Pyhä Henki on jäämässä liturgiaksi. Lukemattomilla uskovilla jäsenillä ja uskovilla papeillakin tulee olemaan ratkaisun paikka: Kunnioitanko Jumalaa, vai ihmistä enemmän? Onko kirkkoni enää vain muodollisesti kristillinen? Lutherkin joutui jättämään vanhaa, jotta uudistus ja lisääntynyt Jumalan Sanan aukeaminen voisi toteutua? 500 vuotta on ollut aikaa omaksua lisää Raamatun ilmoitusta. Ei ansioitunut Jumalan mies kuitenkaan kuollut syntiemme puolesta. Jeesus sen teki ja Hän elää tänäkin päivänä.
Vakavassa tilanteessa on oikeus myötätuntoisesti kyynelehtiä. Mutta missä on kyyneleet satojen tuhansien kevein perustein abortoitujen lasten puolesta? Missä on kyynelet miehen, naisen ja perheen olemuksen romuttamisesta? Missä valuu kyynel, kun Luojan antama testamentti ei ole enää arvossaan monessa kirkossakaan?
Jumalan armo on suuri ja vieläkin on mahdollisuus muutokseen? En usko kuitenkaan, että kirkolliset organisaatiot kykenevät uudistumaan. Sen verran syvälle on upottu. Mutta kristillinen seurakunta ei ole kirkko. Seurakunta koostuu oikeimmillaan Jeesuksen Herrakseen tunnustavista uskovista eri yhteisöistä. Jos tämä joukko kirkon sisälläkin nousee uskonnollisuudesta Jumalan mahdollisuuksiin, voi tapahtua paljonkin. Pakosti se johtaa monen ulosmarssiin.
Koulutragedia herättäköön kirkollisia ja valtiollisia päättäjiä pohtimaan, mikä on syytä ja mikä seurausta. Jumalan varjelus on ollut Suomen yllä talvisodan aikoina. Tämä olisi jokaisen suomalaisen syytä pitää mielessä. Historiasta voimme oppia. Nyt olemme antautumassa erilaisten tuhoa ja kuolemaa kylvävien aatteiden ja uskontojenkin armoille.
Toivon, että kirkollinen johto ottaa todesta rakastavan Jumalan, joka uhrasi rakkaan poikansa Jeesuksen, ettei yksikään hukkuisi. Harva meistä on murhamies, mutta jokainen on syntiä tehnyt. Kuka hengellinen johtaja uskaltaa nousta rohkaisemaan nuoria suomalaisia etsimään elämää, joka tuottaisia myönteisiä uutisia kansalaisille
Lääkäri
Kouvola