Sain luettavaksi Jouni Tillin kirjoittaman kirjan Suomen Pyhä Sota. Se antoi
sysäyksen hieman pohtia aihepiiriä.
Kirja kertoo varsin selkeästi Suomen papiston ja kirkollisen johdon asenteista ja toimista lähinnä Jatkosodan aikana 80 vuotta sitten. Minusta kirja antaa asiallista tietoa sota-ajan valtion ja kirkon yhteyksistä. Papisto on toiminut vaikeissa olosuhteissa tehden merkittävää sielunhoidollista työtä. Myös kaatuneiden huollossa on riittänyt haasteita.
Kirjasta sai selkeän kuvan uskonnon suuresta painoarvosta maamme sodanaikaisiin toimiin. Kirkollisuus ei valitettavasti aina takaa totuutta. Kirkon johto ja papisto kannustivat Pyhään Sotaan. Vedottiin laajasti Vanhan testamentin teksteihin. Maatamme verrattiin monasti Israelin vaiheisiin. Suomi nostettiin intomielisesti Jumalan tahdon toteuttajaksi ja voittajaksikin. Julistautuminen pyhän sodan pyhäksi osapuoleksi on tavallaan ylpeää uhoamista ristiretkien malliin. Raskain menetyksin itsenäisyys säilyi. Uskonnolliskirkollinen uho on onttoa, muttei sekään poista Jumalan armoa. Henkilökohtainen Kristuksen tunteminen uskon kautta on toki mahdollista niin papille kuin kansalaiselle.
Papistolla oli paljon propagandista paatosta. Se toki motivoi taistelijoita. Sankareille luvattiin jopa taivaspaikka. Raamattu kyllä sanoo, että vain henkilökohtainen Jeesuksen Kristuksen tunteminen takaa ikuisen ilon. Uhrimieli antaa toki ansaitun sankaruuden. Uskonto asettaa vääristyneesti kaiken oman toiminnan oikeutetuksi Jumalan nimissä. Nöyrä, mutta luja usko myöntää myös virheensä.
Valveutunut suomalainen tietää, että Jumalan varjeleva käsi oli ihmeellisesti Suomen yllä Talvisodassa. Kansa kääntyi presidentti Kallion johtamana
rukouksin Herramme puoleen. Jumala on rukouksia kuuleva Herra. Suomi säilyi.
Jatkosodan aikoihin uhottu Suur- Suomi ei toteutunut. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Saamme kiittää Jumalaa itsenäisyydestä, vaikka hinta oli kova.
Siniristilippumme liehuu ja suoraryhtinen vaakunaleijonamme heiluttaa miekkaa. Samalla se tallaa vääryyden sapelia. Raamattu ilmoittaa, että Jumalan sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka. Ammentavatko johtajamme ja lainlaatijamme nykypäivänä tätä viisautta ja varjelusta?
Hälyttävää on, miten kansa on luopumassa saavutetusta henkisestä ja hengellisestä asemasta. Historiasta on opittavaa. Pahaa sotaa ei kannata odottaa. Asein käytävää pyhää sotaa ei olekaan. On arvokasta, että sadat tuhannet suomalaiset vielä rukoillen luottavat Jumalaan. Tässä joukossa on tilaa kaikille rauhan aikanakin.
Lääkäri
Kouvola